JÄLKI<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

RONI

Ilma sateinen, lämmintä noin neljä astetta. Maasto sammalpohjaista havumetsää, osittain lehtometsäpohjaa ja vanhaa hakkuuta (risukkoa) ja louhikkoa. 90 kulmia 4 kpl. 6 keppiä. PIMEÄÄ!!! Jana noin seitsemän metriä. Pihla selässä antamassa omia kommenttejaan työskentelystä…Jälki noin tunnin vanha.

Unohdin jälkivaljaat kotiin, joten jäljestimme pannalla. Ja totesimme todeksi jonkun viisaamman sanoman siitä, että jos koira tietää mitä se tekee, ei vehkeillä ole juuri väliä. Toki tietenkin nuorella ja kokemattomalla koiralla myös välineillä ja virityksillä on merkityksensä ja olihan minullakin yhä edelleen pitkä liina ja alkurituaalit samat kun jäljelle lähdettäessä muutoinkin…mene ja tiedä. Valjailla on kuitenkin helpompi jäljestää ja koetan ensi kerralla muistaa ottaa ne mukaan ;-)

Eka lähetys janalle: R eteni kohtuullisesti suoraan, mutta ei saanut jälkeä ylös, lähti hapuilemaan takajäljelle. Kutsuin koiran pois ja otin pari askelta kohti jälkeä ja lähetin uudestaan. R eteni jäljelle ja siitä pienellä lenkillä oikeaan suuntaan. Kamalalla kiireellä! Vauhtia ja vetoa oli kuin pienellä junalla (ja juuri tultiin 7,5,km juoksulenkiltä…) Eka keppi nousi hyvin ja palkkasin Ronin leikkimällä ja broiskupullalla. Kepiltä eteenpäin jäljestäminen oli jo hieman rauhallisempaa ja toinenkin keppi nousi hyvin. Välissä oli 90 kulma, joka mentiin oikein asiallisesti sen vähän perusteella mitä pimeässä enää näin. Kolmas keppi jäi nostamatta, se oli louhikkoisella osuudella, joten R luultavasti oikaisi sen ohi jostakin kohdasta. Nelonen, vitonen ja kutonen nousi hyvin. Viimeisellä 90 kulmalla tuli pyörimistä ja jäljen käydessä lähellä tietä piti R:n käydä katsomassa tie, ennen kuin jatkoi oikeaan suuntaan. Palkkana joka kepiltä pieni leikki ja pullaa. Ekalla kepillä käskytin ”tuo” ja ”irti” ja sen jälkeen tuntui, että palkan positiivisuus väheni. Seuraavilla otin käyttöön ”vaihdetaan” menetelmän ja se näytti toimivan huomattavasti paremmin!!!

Ihan hyvä jälki, vaikka yksi keppi jäikin. Tulipahan reenattua pimeän jälkeäkin.

DEMI

Ilma sateinen, lämmintä noin neljä astetta. Maasto LOUHIKKOA ,sammalpohjaista havumetsää, osittain lehtometsäpohjaa ja vanhaa hakkuuta (risukkoa). 90 kulmia epämääräinen määrä. Tien ylitys, lutakon (pieni vesistö / suo) ylitys, kaatopaikan ylitys, 6 keppiä. PIMEÄÄ!!! Jana noin kymmenen metriä. Pihla selässä antamassa omia kommenttejaan työskentelystä…Jälki oli noin tunnin vanha.

Sama juttu kun Ronilla eli ei valjaita. Mietin jo jälkeä tehdessäni, että täältä me ei muuten pimeässä tulla kokonaisina takaisin…olin aivan uudessa maastossa ja louhikkoa, kivikkoa ja korkeuseroja oli todellakin omiksi tarpeiksi. Ja ettei siinä vielä kaikki, niin keskelle jälkeä tupsahti laiton kaatopaikka, missä oli roinaa ja romua jos jonkinlaista.

Jana oli suht suora ja riittävän pitkä, mutta taas takajälki. Onneksi olin laittanut krepin siten, että viereinen puu taas esti D:n etenemisen heti alkuunsa ja pääsimme oikeaan suuntaan. Eka keppi nousi oikein mainiosti, ekana keppinä oli tarkoituksella hieman suurempi pulikka, jolla leikittiin oikein kunnolla hetki. Sen jälkeen pulla palkka ja matka jatkui. Demi eteni TODELLA HIENOSTI koko jäljen ja nosti kaikki kuusi keppiä, umpipimeässä TOSI TOSI vaikeassa maastossa. Sain liinankin sotkettua useampaan kertaan pimeässä taitellessani, mutta ei pikku tauot matkaa haitanneet. Itse meinasin mokata todella pahasti ylittäessämme kaatopaikka aluetta, sillä olin jättänyt sinne kepin ja kun Demi pimeässä nosti keppiä, luulin, että se syö jotakin jätettä ja karjaisin ”YTS”. No Demi tietenkin kilttinä tyttönä sylkäisi kepin ulos suustaan ja jäi hölmönä katsomaan mua, että mitä nyt. Siinä vaiheessa tajusin, että siinä ehkä kuuluikin olla keppi…ei muuta kun kyselemään koiralta, että oliko siinä keppi, tuo keppi ja kehut päälle…onneksi D tällä kertaa pystyi tsemppaamaan ja haki jättämänsä kepin ja toi sen iloisesti mulle, huh huh. Olisi voinut käydä huonostikin.

Demiltä ihan älyttömän hieno jälki!!!

 

RONI AGILITY

Illalla lähdettiin vielä Ronin kanssa agilitaamaan. No sehän ei nyt mennyt kovin hääppöisesti. Kontaktit ei oikein skulanneet tänään ja onnistuin itse sössimään pujottelutkin muutamaan kertaan. Erja antoi kyllä vinkkiä siitä, miten saada koira aloittamaan pujottelu oikein (kun jättää antamatta sille vääriä vihjeitä vartalolla…hyvä hansu). Hypyt rytisi kuten aina.

Luulen hokanneeni jotakin pieniä ohjausteknisiä juttuja tänään…ehkä. Ronille pitää rakentaa muutama hyppy ja kontaktialustat, pakko jos meinataan edistyä. Katsotaan miten tuo etupää kestää tämän päiväisen touhun.