Olemme käyttäneet aikaa kaikkeen tähdellisempään kuin blogin kirjoitteluun ;-)

 

1177222.jpg

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

-         Kerkisimme tehdä vielä pari jälkeä Haminassa. Jäljet tehtiin metsäpohjalle ja mukana oli ”kulmia” ja jo tyhjiäkin askelia. Neidillä oli pieniä vaikeuksia selvitä tehtävästä, mutta onneksi pääsimme molemmilla kerroilla kunnialla loppuun saakka ja koira ratkaisi tilanteet pääsääntöisesti itse. Ahneuden puute edelleen ongelma, pitäisi nyt saada ne esineet sinne jäljelle è varmasti auttaa intensiteettiin ja motivaatioon

 

-         Esineruutua on tehty kolmesti ja ne ovat menneet mitä mainioimmin!!! Viksu näyttää tajunneen idean ihan itsekseen ja hakukäyttäytyminen alkaa saman tien kun koiran vie ruutuun. Pentu juoksee KOVAA, mutta silti nenä auki ja hajun saatuaan tarkentaa hyvin, nappaa lelun ja tulee näyttämään sitä minulle. Pienen vaihdattelun jälkeen antaa lelun ja homma jatkuu. Olemme nostaneet kovia lompakoita, sukkia, hanskoja, leluja, narun pätkiä, patukoita jne. Kaikki kamat ovat tosin olleet vielä omia, nyt pitäisi nopeasti saada vieraita esineitä, koska jos tuon kanssa vielä pitkään hinkkaa vain omilla kamoilla, se hakee aina vain omia (miss nopeaoppinen…)

 

-         Saalisleikkimistä on harrastettu ja puru alkaa ja välillä tuntua J Saalistusosa menee vauhdilla joka kerta, ote siis edelleen sieltä tännepäin, MUTTA sepä ei ole meille niin oleellistakaan ;-) Lelun heittämisen jälkeen V palaa yleensä melko pian minun luokseni pelaamaan lisää, sisällä jo tosi hyvin.

 

-         Tottiksessa olemme jo huomanneet muutamia virheitä: 1. Tein liian kauan sivulletuloa ja siitä paria askelta è koira alkoi jumia kahden askeleen jälkeen sen näköisenä, että nyt pysähdytään…olemme saaneet nyt tuota hieman häivytettyä pidentämällä seuraamismatkaa ja ottamalla ns. lentäviä lähtöjä, eli lähdemme vauhdista seuraamiseen ja lopetamme ennen perusasentoa. Pipalle kiitos tämä asia huomattiin nyt, eikä kahden kuukauden kuluttua… 2. Olen unohtanut kokonaan sannalliset kehut ja käyttänyt pelkkää naksua ja makkaraa, mitenkähän kuvittelin tulevaisuudessa koiran palkkaantuvan…tyhymä. Nyt koetan muistaa aina yhdistää sanallisen ylistämisen palkkaukseen.

 

-         Onnistumisia tottiksessa on tullut ”seuraamismatkan” pidentymisessä, koiran työskentelyn intensiteetin lisääntymisessä, kaukojen hissien sujuvampana vaihtumisena ja perustotelevaisuuden hioutumisena è EI alkaa olla jo aika hyvin hallussa ja käsky keskeyttää toiminnon + koira kääntyy minuun päin kysymään, että mitä?

-         Noutoa olemme aloittaneet kapulan nostamisella ja naksulla. V ottaa kolmen harjoituksen jälkeen kapulan hienosti suuhun ja onnistuu pitämään sitä aina välillä suussa siihen saakka kun laitan käden alle ja sanon kiitos. Suuhun ottaminen helppoa ja toistaiseksi puremista ei ole näkynyt…

 

-         Yleistä olemista olemme edelleen harjoitelleet ja suurimmat ongelmat ovat edelleen vieraat aikuiset koirat. Taidan jättää niiden esittelemisen toistaiseksi jäihin, tuttujen koirien kanssa ei ongelmaa ja V lähinnä jättää vieraat koirat huomiotta kunnes ne tulevat liian lähelle tekemään tuttavuutta è neiti alkaa jänskättää. Muutoin neiti on ihan reipas, aussiemaiseen tyyliin. Ihmisten luokse mennään mutta hieman ”anteeksiolenolemassa” tyylillä. Olen ihan tyytyväinen, tuo riittää minulle mainiosti.

 

-         Ampuruutua emme ole voineet tehdä kun sitä himskatin lunta ei ole…Uusi vuosi meni Ronilta, Demiltä ja Onnilta taas paniikin puolelle, Viksu nukkui lentoboksissa olkkarissa näkemättä ja kuulematta mitään…tähän ei pidä todellakaan tuudittautua, sillä eivät nuo vanhuksetkaan pentuina reagoineet…tulisi nyt sitä lunta!!!!!!!!!