Perheeseemme syntyi 5.4. lauantaina pikkuinen poika. Erkki-Veikka on ollut oikein sopeutuvainen ja reipas miehen alku, vaikuttaa olevan ahne, ei näy ääniherkkyyksiä, melko paikkavarma ja selkeästi ihmisorientoitunut (hyvä hajuaisti, tietää missä maito luuraa…). Rakenteesta on vielä hankala sanoa mitään, mutta kevyen puoleiselta vaikuttaa, eikä säkäkorkeus varmaankaan tule nousemaan koripallomaajoukkueen vaatimusten mukaiseksi. Suloinen pieni mies.

 

1492229.jpg

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Koirat ovat tällä kertaa ottaneet tulokkaan vastaan asenteella ”taas tällainen, no kai se on kestettävä…”. Roni on mitä oivallisin itkuhälytin, joka reagoi vauvan heräämiseen jo ennen kun vauva tietää itse heräävänsä; jos olen keittiössä ja vauva alkaa heräilemään itkyhälytin nousee vartiopaikaltaan puolesta välistä keittiötä ja makuuhuonetta ja tulee keittiön ovelle tuijottamaan minua silmiin, että nyt pitäisi mennä. Jos tajuan tästä lähteä liikenteeseen, Roni kipittää makuuhuoneen ovelle ja tuijottaa sieltä minua ja vauvaa vuorotellen aitoon ”Lassie-tyyliin” = ”täällä on ongelma, tule ja auta…”. Kun mennään makuuhuoneeseen herra laittaa päänsä HYVIN varovaisesti vauvan viereen sängylle ja katsoo tyytyväisenä kun vauvaa hoidetaan. Vauvan itku tuntuu Ronista ja minusta varmaankin yhtä ikävälle, onneksi Erkki on hiljaisen puoleinen kaveri.

 

Roni on kyllä osoittanut tässä lapsiasiassa taas kerran olevansa uskomaton elukka. Moni koira ei olisi noin vanhalla iällä ja tuolla hermorakenteella yhtä hyvin sopeutunut vallitsevaan asiantilaan. Pihlan tullessa taloon meidän aussien lapsikokemukset oli näet laskettavissa yhdellä kädellä ja reaktiot vauvaan olivat sen mukaiset. Aussiet olivat kauhuissaan ja Jussi sanoi jälkeenpäin, että hän ajatteli, että tästähän ei tule koskaan mitään ilman metriä multaa…Ajan kanssa koirat tottuivat Pihlaan ja nyt Roni näyttää jopa tykkäävän Pihlasta ja kuten sanottu Erkistä erikoisesti. Ronia saa nykyään halata, Pihla voi puuhailla omiaan Ronin vieressä (kyljessä kiinni), tai esimerkiksi istua epähuomiossa koiran tassun tai hännän päälle ja koira ei varo tai reagoi mitenkään. Leluilla voidaan leikkiä sulassa sovussa ja joskus jopa Pihlan ”reenaaminen” menee läpi eli joitakin käskyjäkin jo totellaan. Myös ruokakuppien jakaminen ja ruokien laittaminen on nykyisin Pihlan ”vastuualuetta”. Pihla on tosin toiminut aina koirien kanssa esimerkillisesti, ns. kiusaamista tai koiran härnäämistä ei ole siedetty yhtään, se on ollut yhtä EIEI-kuin ajotielle juokseminen…Joskus väsymyksen iskiessä illalla on tullut pieni kiusaus jahdata koiria takaa, mutta muutoin ei sessuja ole turhaan häiritty.

 

JÄLKI

 

Olen nyt talven mittaan pohtinut tuota Viksun jälkeä oikein urakalla, eli mitä tehdä ja mikä olisi viisasta…Konsultoin Pipaa sekä Jussia ja neuvoista + omista pähkäilyistä päädyin seuraavaan:

 

Jatkan nyt edelleen ns. peltojälkeä. Koiran ahneustaso on näet noussut talven aikana huimasti, ja makupalat näyttävät tällä hetkellä merkitsevän jotakin…Teen alkuun melko tiheää namiaskellusta, jotta saan koiran rauhoittumaan ja ajamaan tarkkaa jälkeä. Viksulla on taipumusta tehdä kaikki täysiä ja jos nyt vien sen metsään ja alan opettaa pelkkää keppien hakemista, minulla on kohta koira joka menee ”todella” nopeita jälkiä ja luultavasti kulmista yli niin, että paukkuu…Joten opetan pellolla kulmat, ennen kuin menen metsään. Teen jäljen samaan tyyliin kuin tähänkin asti, eli jälki loppuu siihen, että koira vain otetaan pois jäljeltä ja kehutaan rauhallisesti. Muutaman kymmenen metrin päässä jäljen jälkeen otan sitten esille ”kepin” jolla leikitään ja johon yhdistetään ”keppi-käskyä”. Tällä koetan saada aikaiseksi mielleyhtymää jälki – keppi, mutta siten, että vauhti ei nouse turha kovaksi jäljestyksen aikana (koiralla ei ole kiire jäljen päähän, koska keppi ei varsinaisesti ole siellä vaan minun taskussa). Jatkossa tarkoitus on sitten palata taaksepäin ja opettaa koira siihen, että jäljestämällä on mahdollista päästä niiden ihanien keppien luo. Tässä vaiheessa vaihdan käskyn ”jälki”-käskystä ”keppi”-käskyyn. Olen pienessä mielessäni pohtinut, että nyt koira yhdistää jälki käskyyn syömisen ja makkarat, joten koetan taiteilla asian helpoksi sille ja opettaa keppien ilmaisun ikään kuin kokonaan eri asiana. Ja Viksun keppi ilmaisuhan tulee olemaan noutava, koska koira palkkaantuu jo siitä, että se löytää kepin, saa sen suuhunsa ja saa vielä tuoda kepin minulle viskottavaksi. Riittää minulle ilmaisuksi metsäjälkeä varten, tarkoitushan on vain saada kepit ylös eli keppimoti mahdollisimman suureksi.

 

Tähän mennessä koettua (kevään jäljet): Intoa ja halua on roppakaupalla, koiralla hirmu hinku hommiin. Alkujäljestys on ollut joka kerralla ”vauhdikasta”, onneksi jälki jäljeltä hieman lyhyemmän aikaa. Loppuosat jäljistä ovat menneet jo oikeinkin asiallisesti ja rauhassa. Pieniä uutuuksia on otettu mukaan, osa vahingossa ja osa tarkoituksella: polkujen ylityksiä, ojia, pahoja risukkoja jne. Makkara maistuu ja koira keskittyy huomattavasti paremmin kuin syksyllä. Viereisellä metsäpläntillä kuulasotaa leikkivät pojatkaan eivät ole pahemmin häirinneet työskentelyä. Jäljet ovat olleet noin 100metriä pitkiä, pakettipellolle tehtyjä suoria ja tuuli ollut aina myötäinen. Jälkien ikä noin 15min – 20min. Keppileikki lopussa on ollut uberhienoa ja mukavaa, hieman havaittavissa kepin ”munitusta”, täytynee ottaa vaihtokeppi käyttöön…

 

HAKU 22.4.

 

EJ eli Erkin jälkeen olemme käyneet hakumetsässä vasta kerran.

Ilma oli lähes tyyni (pieniä puuskia), aurinkoinen ja lämmin, sanalla sanoen IHANA. Paikkana lentokentän metsä, johon kului alkuun myös viereisen ampumaradan pauketta.

 

Vikkeri oli kahden muun nuoren koiran kanssa tallaamassa aluetta ja Helmi-parsoni oli aika jänskä kun se meinasi muistuttaa Viksulle missä tuollaisten nuorten naisten paikka oikein on…

 

Viksulle otettiin neljä ukkoa (akkaa).

Etukulmiin otettiin molemmille puolille yhtä aikaa puolesta välistä metsään uppoavat maalimiehet, jotka koira näki (yksi kerallaan) ja sen jälkeen koira käytettiin pienellä pyörähdyksellä. Tämän jälkeen koira lähetettiin metsään, jonne maalimies oli mennyt piiloon. Viksu lähti molemmille puolille hyvällä vauhdilla (täysiä) ja oli kuuleman mukaan tullut piiloille nenän avulla ja oikein reippaasti. Makkarat toimivat tällä kertaa mainiosti, menin itse joka piilolle, jossa otin koiran liinaan ja tulimme porukalla pois piilolta. Seuraava maalimies oli metsässä <?xml:namespace prefix = st1 ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:smarttags" />50 metrissä valmiina ja kävi ylhäällä ennen lähetystä. Koira meni täysiä ja pienen hakemisen jälkeen löysi maalimiehen ja kaikki ok. Viimeisellä koetimme käyttää tuulen puuskaa apuna ja koettaa lähteekö V metsään pelkän tuulen voimalla. Lähetyksen jälkeen V eteni hyvin 20 metriä ja sen jälkeen kaartoi liiaksi eteenpäin alueella. Kutsuin pois ja V tuli kauniisti ja nopeasti luokse. Ilmeisesti tuuli ei kantanut Ninnin hajua linjalle saakka, otimme Ninnin pikaisesti ylös ja koira perään. Piilolle V oli mennyt oikeaoppisesti siksakaten hajuvanassa. Oikein hyvät reenit ja tuo nenänkäyttö lämmittää mieltä, koska jos olisi ongelmaa silmien käytöstä, tuulettomina päivinä olisi mahdotonta reenata…

 

TOKO / TOTTIS

 

Vihdoin olemme EJ ajassa ja voin ruveta reenaamaan eteen istumista, seuraamista jne ilman, että valtava keskiruumis pilaa kaikkea…Seuraavassa vain ongelmia muistutukseksi itselle, osa asioista menee jo ihan kohtuullisestikin, mutta niitä ei liene kannata jauhaa joka kerta uudestaan…

 

Eli eteenistumisen harjoittelu aloitettu. Ongelmana vinous vasemmalle, kun neidillä on kiire sivulle (ei mikään ihme…). Apuna käytetty seinää ja sen avulla koira tulee suoraan ja lähelle. Onneksi se ei tunnu ottavan paineita minun lähellä olemisesta. Jonkin verran olen tehnyt myös syvälle jalkojen väliin palkkausta, jotta tottuu olemaan kosketuksessa.

 

Seuraaminen on mennyt liian vähän eteenpäin, pitäisi taas pidentää matkoja ja ottaa enemmän videota, jotta saisi varmuutta paikasta ja suoruudesta. Edelleen käännöksiä ja olen koettanut saada istumista nopeammaksi ja varmemmaksi.

 

Istumista on nyt alettu reenata enemmän, jonkin verran suoritukset ovat nopeutuneet, mutta eivät vieläkään ole optimaalisia. Toistoja vain ja olen jo alkanut jättää huonot palkatta + OHO komentti.

 

Seisomista otettu jonkin verran, napakkuutta pysähdykseen pitäisi saada edelleen lisää.

 

Ruutua otettu jonkin verran, jostain syystä on V tarjonnut muutaman kerran ikään kuin merkille menoa jonkin ruutumerkin viereen (emme siis ole koskaan ottaneet merkkiä…), osan suorituksista selitti ”vääränlainen” kosketusalusta, jotka koira ei ilmeisesti hahmottanut / erottanut lainkaan. Parani kosketusalustan vaihtamisella.

 

Luoksepäästävyyttä reenattu kohtitulemisella ja koskettamisella. V pysyy jo välillä ihan OK paikallaan ja pomppiminen on jäänyt pois.

 

ESINEET

 

Pari kertaa V on nyt juossut ”löysät pois”, tänään viimeksi juoksi ruudussa ensin kaksi minuuttia eikä tehnyt elettäkään minkään tuomiseksi, vaikka selvästi koko ajan etsi jotakin. Sen jälkeen naksahti ja toi kolmella ”pistolla” kolme esinettä ilman mitään mutinoita…omituista, mietin olisiko se voinut olla nyt hieman äimänkäkenä siitä, onko metsässä leluja vai äijiä…

 

RONIN JALKA

 

Diagnoosi on nyt kuvausten jälkeen oikean kyynärpään nivelsiteen revähdys, joka on sitten jumittanut koko koiran tai sitten ne kamalat hartiajumit on aiheuttaneet tuon repeämän ja oravanpyörä pyörii…lääkityksenä cartrophen ja rimsku ja fysioterapia edelleen. Toivottavasti koira nyt tuosta kuntoutuu!!!