Viksun pelastajakoirauralla taas uusia tapahtumia :-) Viikonloppuna olimme maalla ja nukuimme Pihlan ja Erkin kanssa yhdessä isolla sängyllä. Pihla tipahti yöllä sängystä (ei onneksi kovin korkea) ja jatkoi uniaan lattialla heräämättä. V oli kuitenkin sitä mieltä, että "ei hyvä" ja hyppäsi sänkyyn herättämään minut tyyliin "nosta nyt tuo tuolta pois heti nyt samantien, tämä ei ole hyvä juttu...". Ihme koira :-)

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

JÄLKI

 

Aloitimme keppijäljet ikään kuin vahingossa (me tunnutaan tekevän paljon asioita vahingossa…). Olin menossa pellolle tekemään jälkeä, mutta siellä olikin peltotyöt meneillään. Meinasin jättää jälkeilemättä, mutta sitten ajattelin koettaa tehdä sen keppijäljen, mitä olen suunnitellut jo jonkin aikaa. Eli metsään sammalpohjalle noin <?xml:namespace prefix = st1 ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:smarttags" />25 metrin jälki, jolle laitoin kolme keppiä. Tuuli myötätuuli. Koira jäljelle ja jälki-käskyllä liikkeelle. Lähti OK ja kun aloimme lähestyä 1. keppiä sanoin hiljakseen "missä keppi", V nappasi kepin suuhun, kehuin ja kutsuin luokse + annoin pullan. Takaisin jäljelle ja seuraavan kepin V nosti jo ilman sanallista apua. Kolmannen kohdalla koira juuri nosti pään ylös ja katseli tielle, joten siinä pidätin liinasta niin, että V laski pään taas alas ja otti kepin. HIENO JUTTU!

 

Toinen keppijälki noin 60 metriä ja 4 keppiä. Meni tosi hyvin! Koira ajoi matalalla nenällä ja nosti kolme ekaa keppiä saman tien, neljännen ohi meni metrin verran ja palasi sitten itse takasin kepille ja nosti sen. Palkkasin joka kepin pienellä taistelulla ja sen jälkeen pullalla. Muutan tuon niin päin, että koira saa ensin pullan ja sen jälkeen viskon keppiä. Tämä siksi, ettei koiralle tule ristiriitaa kepin palautuksessa ohjaajalle…Meille sattui vielä tällä jäljellä oikein huolellinen liinaan ja valjaisiin sotkeutuminen ekan kepin jälkeen, mutta selvittelimme sotkun rauhassa ja sen jälkeen jatkettiin jälkeä ilman mitään ongelmia, koira ei onneksi paineistu mistään tuollaisesta lainkaan.

 

TOKO

 

Ollaan tehty pelkästään niitä kaukoja (maahan – seiso) ja kapulan pitämistä. Laiskoja siis. Huomenna on onneksi uusi päivä J

 

HAKU

 

Uusi maasto viime keskiviikkona, tallattiin noin 150m alue, jolla neljä piiloa. Kaksi roskista ja kaksi kotaa.

Viksulle ensin etukulman kota ääniavulla, josta koira ekalla lähetyksellä takaisin linjalle. Oli kuulemma käynyt kodan vieressä pyörähtämässä. Toisella lähetyksellä meni maalimiehelle saakka. Oli kuulemma kummastellut piiloa.

Toinen lähetys ääniavulla ja kaikki ok, eteni hyvin pitkän suoran piston. Maalimies esillä.

Kolmannella lähetyksellä taas ääniapu ja piilona roskis ja no problemos, vaikka lähetettiin aivan väärästä paikasta, V joutui hakemaan aika omatoimisesti ja kaukaa piilon.

Neljännellä otettiin lähetys ilman apua ja V lähti todella hyvin hommiin ja etsi sitkeästi melko kauan, ennen kuin otin sen takaisin ja pienellä ääniavulla maalimiehelle (roskiksessa).

Harjoituksessa hyvää piilot ja niihin totuttelu ja Viksun etsimisen sitkeys, koira näyttää haluavan löytää vaikka kuvio ei muutoin olisikaan vielä ihan selvillä.

 

Otimme samaan syssyyn myös ilmaisua. Jossa yksi kohtuu hyvä suoritus ja muissa enemmän ja vähemmän korjattavaa. Edelleen rullanluovutuksessa epätarkkuutta ja -tuonnissa epävarmuutta. Ninni taitaa olla liian ihq mokke, pitänee koettaa ensi kerralla jotakuta vieraampaa, josko ei sitten olisi niin kamala kiire takaisin piilolle ja kerkiäisi tehdä kuvion oikein…Pitänee miettiä vielä tuota tuonnin vahvistamista tarkemmin. Kuinkahan pitkälle syteen menisi, jos muutaman kerran palkkaisi rullantuonnin. Olen tähän asti välttänyt kaikkea palkkausta (kiitosta lukuun ottamatta) rullantuonnista, jotta en rakentaisi valeille pohjaa mutta mutta…pohdinpa tätä nyt vielä hetken.

 

 

This week we have done some tracking and I have started to do article detections in tracks. This has gone very well as most things with Viksu. She likes to bring stuff to me so it was really easy for her to pick up the articles and give those to me. So now we have moved from field tracks into the woods and I suppose that's were we are going to do most of the tracks from now on. We are on serious tracking work now, so to speak J

In SAR we have trained searching and markings. We have also got to know different kind of "hiding places" where the "lost persons" are while they are being searched.

In obedience we have done very little last week, hopefully next week is better.

We managed to find a place where we can train herding and we shall start after this midsummer fest J

Viksu has done some rescue work in real life as well. Pihla fell down from her bed the other night and Viksu came and woke me up to take care of Pihla who silently slept in the middle of the cold floor…I don’t know how to thank Melinda for this little security lady, I can not imagine what she is capable after few years if she does all this already!!!