Taas se tapahtui, joten lakkaan tästä edes ihmettelemästä blogin laiskaa päivitystä samoin kuin sitä, miten voin nykyään AINA OLLA MYÖHÄSSÄ!!! Olen aina sanonut, että ihmiset olisivat ajoissa, jos vain viitsisivät lähteä ajoissa…juu'u.

 

Viime aikoina olen saanut nauttia runsain mitoin ihanista kasvateista, niin viestien, synttärikuvien kuin elävien koirienkin muodossa, Kiitos taas siitä!

 

 

Well, we have had some time since last update.

 We visited Nationals in Las Vegas and saw a punch of great dogs and friends once again. Great trip and I can sincerely recommend Nationals for all aussie people!!! This year I did not make any photos since all the trial were held inside (except ducks, who were in backyard with very ugly surroundings) and my skills did not allow me to take photos that would be worth taking. I took some videos though but I managed to destroy most of them while I was making more space to my video camera. The videos I have left are the kind of videos that shall some day be in my puppy adds ;-), so probably not very interesting to anyone else.

 

Viksu is still perfect. I know this starts to be boring to read…but she just is. We have been doing obedience and at the moment her consentration and ability to long exercises is very good. She just keeps going, she does not get too exited though, no whining, no stressing, no extra movements no bad things at all. Of course there are some mistakes in her works but those are just my badness as a handler (I have just taught her wrong, as in heeling she is too near my foot etc.)

 

Viksu has started her AGILITY career as well and seems to be very gifted in that too (I know boring…;-)). It is very nice and relaxing to work with a dog that does not over heat (yet …) but listens all you have to say etc. It is so shame I SUCK in agility (if possible even more than in herding). Viksu has started waves, jumps, tunnel, and some contact obstacle-trainings. Let's see what happens.

In herding we had a brake for couple of weeks but now we are back in business. The herding goal is in August, when Pia, Kennel Ardiente shall put up an ASCA trial with two judges!!! So it might be possible to get STD- titles complete this year. That's where we are heading!

 

Here are some obedience videos: heeling, down +recall+retrieving, jump. Here you can find photos out of our trainings with Ninni and Heljä. Pups in the photos are Intro and Simo:-)

 

Viksu's second heat is on now, Roni is still acting like gentleman and there is not too much fuss in the house.

 

Kotomaista väliin:

 

ASCA Nationals ja Las Vegas tuli katsastettua marraskuussa, naimisiin en päässyt vaikka siitä kovasti vihjailinkin… ;-) Jotain "aviollista tavaraa" mukaan tarttui ja toivon mukaan ne vuosien varrella sulostuttavat (koiran)kasvatustyötäni jollakin tavalla. Kuvia tänä vuonna ei siis tullut lainkaan, koska kaikki trialit oli sisätiloissa tai niin kamalilla taustoilla, että kuvilla ei olisi tehnyt mitään. Videota otin jonkin verran mutta nekin onnistuin pääsääntöisesti tuhoamaan…

 

Nyt useampana vuonna Finalsit katsoneena ja erinäisissä muissa paimennuskisoissa, tapahtumissa jne. kiertäneenä minun on pakko edes täällä blogissa kommentoida tämän hetkistä yleistä käsitystä aussieiden paimennuksesta.

 

Tuntuu uskomattomalta, että täällä meillä Suomessa voidaan tuudittautua siihen, että aussiessa ei olisi linjaeroja paimennusominaisuuksien suhteen. Erot ovat olemassa ja ne ovat päivän selvät.

 

Ns. työlinjoissakin on suuria eroja ominaisuuksissa ja sinä kuinka ne ilmenevät. Ei voi kuin ihmetellä erinäisiä asiantuntijakommentteja joiden mukaan kaikki mahdolliset paimenkoirat paimentavat yhtä hyvin ja ilman mitään eroja…Toivottavasti jokainen kasvattaja ja koiranomistaja on tarpeeksi älykäs myöntämään ja toteamaan onko hänen koiristaan / koirastaan paimeneksi vai ei. Kaikista EI SIIHEN OLE!!! Aussie ei pärjää bortsulle peimennusominaisuuksiltaan, mutta aussieissa on varsin toimiviakin koiria kun vain jaksaa kaivaa tarpeeksi syvältä ja katselee oikeita linjoja (toki kaikissa linjoissa voi olla tähdenlentoja, mutta ne ovat enemmän kuin harvinaisia!!!).

 

Huolestuttavinta on, että koko rodulle tehdään karhunpalvelus väittämällä, että kyllä nämä kaikki paimentavat ja pahimmassa tapauksessa jopa myydään koira paimeneksi ilman mitään näyttöjä moneen sukupolveen jne. Enhän minäkään myy kenellekään MaailmanVoittajaa, koska olen realisti ja tiedän ettei sellaista meidän pentulaatikosta kasva. Kaikista ei ole kaikkeen. Eikä minua haittaa, että näin on…Järki käteen ihmiset!!! (nyt pitää rauhoittua, menee taas kohta hermo ja on yö eikä voi soittaa ja vaahdota kenellekään ;-))

 

Turvallisempiin aiheisiin:

 

Uusi vuosi vaihtui rauhallisemmin kuin vuosiin. Vanhat koirat olivat hyvin tyyniä verrattuna aikaisempien vuosien vouhkaamiseen, kuolaamiseen ja syliin kapuamisiin. Ulkona mentiin vähän häntä alhaalla, mutta sisällä nukuttiin ja oltiin normaalisti (Onni tosin nukkui sängyn alla eikä sohvalla, kun katsottiin telkkaria). Viksu ei tuumannut mitään, kuten voi tuon ikäiseltä olettaakin. Katsotaan mitä tapahtuu muutaman vuoden päästä, toivottavasti ei mitään.

 

Vikkerin kanssa on reenailtu vaihtelevalla aktiivisuudella ja tällä hetkellä neitokainen rupeaa olemaan tottiksessa aika mukavalla tasolla pitkäkestoisen suorittamisen suhteen. V jaksaa painaa pitkää pätkää ja "läppä pysyy hyvin kiinni" kaiken aikaa.

 

 

Tässä muutamia reenipätkiä: seuraaminen, maahanmeno (ekassa kammo apu ja hidas) + nouto + luoksetulo (häiritsee ohjaajaa), hyppy (ups, pikkuisen säätöä…)

 

Haussa on reenitaukoa, ilmaisuja on tehty ja tehdään nyt talven aikana. Lisää kuvia ilmaisuista by Heljä.

 

 

 

Tässä tottiskuvia myös Ninniltä, tänkluu taas!!!

 

Agility on korkattu, kiitokset siitä Sarille ja Mialle ja Marjolle. Ihanaa touhua!!! Ja Viksu on siinäkin luonnollisesti erinomaisen hyvä, keskittyminen ja suorittaminen tapahtuu täysillä ja juuri niin monta kertaa kun jaksetaan pyytää. Ihme tyttö. Esteitä olemme nyt opetelleet ja nyt pitäisi Hansun alkaa keskittyä ohjaamisen saloihin, siinäpä haastetta. Kohta olisi tarjolla jolle kulle ohjattavaksi pirun hyvä koira…mennään vaan samaa latua kuin paimennuksessakin…

 

Viime viikolla pääsin näkemään taas pitkästä aikaa Pipsaa ja Tuulaa. Pojat Intro ja Simohan tässä tulee tavattua harva se päivä, tosin sekin on aina yhtä ilahduttavaa :-) Kuvatuksia sisaruksista TÄÄLLÄ (Pipsan kuvat ovat valitettavasti vähän epätarkkoja ja vauhtikuviin ei oikein valo riittänyt, neitokainen meni liian kovaa :-). Hienon tytyn on Tuula kasvattanut, tuollaisen ilolla myöntää kasvatikseen :-).