Viksu has started to trial. Her first obedience trial and result was: 195,5 / 200 points, Honour Price and she won her class over 25 dogs :-) A bigbig thank you to Melinda May who did trust me this wonderful dog!!! She is everything I have ever dreamed about :-)

Nyt se on vihdoin uskallettu tehdä...pitkään siinä menikin, mutta ajattelin, että on viisasta odottaa niin kauan kun tarvii :-)

Viksu osallistui 16.6. Imatralla tokokokeeseen, tuomarina Pauli Härkönen. Alokasluokka oli iso, 25 koiraa.

Rivi oli seuraavanlainen:

Luoksepäästävyys              10

Paikallaolo                           10

Seuraaminen kytkettynä     9

Seuraaminen taluttimetta   10 (molemmissa seuraamisissa painoi ja esti, yksi vino perusasento (ainakin))

Maahanmeno                      9,5 (vahva apu käskyssä)

Luoksetulo                          9,5 (edestä sivulle hypyssä häiritsee ohjaajaa, tämä on paha virhe)

Seisominen                          10

Hyppy                                  10

Kokonaisvaikutus                10

Yhteensä                             195,5 pistettä, KP ja luokkavoitto (1/25)

Kuva Nina Koso

Viksulle tilanne oli kaiken kaikkiaan aivan uusi, ohjaaja ylimaallisen jännittynyt ja hermostunut, paljon koiria, ihmisiä ja kaksi kehää vierekkäin. Viereisellä kentällä tehtiin VOI suorituksia samaan aikaan. Paikallaolossa mm. lensi noutokapulat pyllyjen ohi :-). Bonuksena vielä satoi…

Neitokainen ei häiriintynyt omituisesta ohjaajasta lainkaan, päinvastoin tarjosi vain tiiviimpää suorittamista :-) Muillakaan uusilla asioilla ei ollut minkäänlaista vaikutusta koiran työskentelyyn. Olin TODELLA tyytyväinen koiraan ja itseeni siinä mielessä, että jaksoin odottaa tarpeeksi kauan kisaamisen aloittamista. Jos olisin mennyt keskeneräisellä koiralla, olisi tulos varmaankin ollut jotain ihan muuta: epävarma ohjaaja, epävarmat liikkeet ja herkkä koira…katastrofi olisi ollut valmis.

Tokoneuvoista ja opastuksesta suurin kiitos kuuluu Pipalle, jonka tokooppaat ja tokokirjat ovat enemmän kuin painonsa arvoisia kullassa! Reeni- ja neuvokiitoksia kaikille reenikavereille mutta erikoisesti Ninnille, jonka kanssa asioita on hiottu eräänkin kerran…Tämähän on kuin olis osacarin voittanu…melkein onkin ;-) Immeinen kun kisaa tällä tahdilla kuin minä, niin tilaisuudet pitää käyttää hyväkseen; pääseepähän ainakin joskus kiittelemään. Seuraavan kerran kiitellään sitten kun oikeasti aihetta, eli jonkin valion jälkeen ;-)

Kuva Nina Koso

We have been training and enjoying the life these past few weeks. Ninni has taken these beautiful pictures, thank you once again!

Viksu has done some very nice tracking work after the wintertime. She is very consentrated and intence while she is tracking and her article motivation seems to pretty good also.

SAR work has improved and bringsel part is pretty nice at the moment. We changed Viksu's bringsel from norwegian model into the swedish model, since Viksu launched the norwegian model everytime (her feet went thru the collar and the bringsel was disconnected + plastic stick was too slippery to carry on like that...). This swedish-model seems to work without those problems.

In obedience we have been training the same stuff as before + we have started to to A-frame and high jumps. A-frame is OK but we have to do some jumping school to get Viksu to understand that a little girl like her is able to fly over 1 meter with flying colors (just for you Tytti :-))

We have had some troubles in waiting while I give the promise to go after dumbel. Now we have improved after I started to reward her from sitting quietly. Daa...

We have done some scent discrimination trainings and those are going really well. First Viksu tried to take the first scent stick she saw, but after few trainings she just stopped doing that and now she does pretty nice work with her nose and has not made any mistakes for a while.

We have trained our send aways too and she loves them ;-)

And for the last but not least, we have started our fitness season + we have the light back here in Finland, summer is coming!!!

...tai hässääjäksi…

13. – 15.2. Training clinic (obedience and agility) with friends, we had a lot of fun and good tips for our trainings. Viksu did nice all weekend, she has some faults I have taught her, but she did all she could and I asked of her. She did not got tired during the loooong weekend, she was as excited on Sunday as she was on Friday, I LOVE THIS DOG :-).

AND I have started to handle Viksu in herding again :-) We went to Anna’s place today and I tried how we could do now, after Anna has done some basics with my Princess. And Viksu did very well!!! I was as bad as always, but now my dog knew what to do and we might even have some hope :-) We have decided to get a flock of sheep in the spring so that we can really start training. Let’s see what happens :-)

Ystävänpäivää juhlittiin parhaassa mahdollisessa seurassa eli koirakavereiden kanssa Kannuksessa :-) Tottistokoagi-leirillä oli mahtava fiilis, taitavia koiria ja loistavia kouluttajia :-) Kouluttajina olivat siis Pipa ja Juntot ja agilityssä Sari ja Marjo + Pipa ja Johanna. Miljoonat kiitokset kouluttajille ja kaikille osallistujille, koiraharrastuskin voi olla naurettavaa…heh heh hoh hoh hah hah haa. Unohtumaton-, uskomaton-, uskalias- ja unelma-leiri ;-)

Meidän saldo leiriltä oli, että agissa koira joutuu hyppykouluun (huono hyppytekniikka) ja kontaktiopetusta saatiin järkevöitettyä, tokossa ohjaajan pitäisi olla ”välillä” vähän vähemmän kahjo…(WHAT!!!?!, why??), noudon vauhdin nostamiseen / säilymiseen uudet vinkit, sivulletuloa jalat harallaan (DAA), jättävissä on vaan pakko käyttää apuohjaajaa, muuten omat kroppa-avut on liian isot. Tunnari aloitettiin ja meni ihan OK, ehkä siitä jotakin tulee…

Viksun paimennusuralla on taas uusia käänteitä. Ohjaajanvaihdos…eli käsi on taas takaisin kuvioissa (siis minä…). Onneksi Anna on saanut taottua jonkinlaista pohjaa V:lle ja se tietää jo mistä on kysymys. Nyt homma siis sujui jo minunkin kanssani, kun ei tarvinnut ottaa mun sähläyksestä enää niin paljon pulttia :-) V teki hienosti töitä, keskittyi mahtavasti, kuunteli käskyjä ja oli kaikin puolin hieno :-) Saanhan minä sen varmasti taas ryssittyä, mutta olipahan mukava fiilis, kun edes kerran saatiin homma luistamaan. Nyt vaan tarvitaan hieman lentävämpiä lampaita, että saadaan sitä elukoiden lukuakin reenattua. Annalle on tulossa uusia puskuja ja meillä on Ninnin kanssa hienot suunnitelmat ensi kesäksi, jotta saataisiin ihan omia päkiä lauma. Paimennus vie mennessään, nälkä kasvaa syödessä ja lammashan on erinomaista, varsinkin valkosipulin kanssa ;-)

 (kuva: Heljä Kämäräinen)

V kävi ihastelemassa myös Annan pikku vasikoita ja vielä ei ihan ”työskentelyä” nähty, mutta eipä tuo elukoita pelännytkään ja muutamia hienoja rauhallisia lähestymisiäkin saatiin aikaiseksi :-)

Viksun kanssa on otettu pari kertaa hakuilmaisuja, rullantuonti alkaa ehkä kohta olemaan kohillaan.

Roni Roobert on ihana oma itsensä, maailman viisain ja ärsyttävä äänisin koirakomistus. Roni on edelleen reenaillut niitä juttuja missä se on hyvä :-)

Muutamia kuvalinkkejä, kuvissa mukana myös INTRO; SIMO JA ANSA!!!:

Ninnin kuvia lumihuveista:

Heljän kuvia lumihuveista:

Ja mun omia kuvia lumihuveista:

(kuva: Heljä Kämäräinen)

Juoksut on juostu ja naiseus ei kait sitten ole mitenkään helppoa (DAA!). Juoksujen aikana V oli ihan normaali vireystilaltaan ja toimi reeneissä kuten normaalistikin, ainut ero oli siinä että kun reenien loppu alkoi häämöttää ja kamoja pistetään kasaan, koira painui A-esteen alle piiloon ja näyttää siltä, että mä en ainakaan tule...Ja oli myös sen näköinen, että olen harrastanut enemmänkin Jussin tyylistä koulutusta eli pätkinyt aina silloin tällöin ohi mennessäni huvikseni koiraparkaa. (Ei jussi siis tuollainen ole ;-))

Nyt juoksut on ohi mutta koira on kummallinen. Tänään oli reeneissä ensimmäistä kertaa tilanne, että Viksua piti viritellä ja silti en ollut tyytyväinen sen tekemisiin. Eli nyt kai sitten ollaan tiineenä (ei siis olla oikeasti, toivottavasti...). Jo autosta ottaessa koira oli hieman sen oloinen, että ei ehkä huvita kamalasti. Jos tämä jatkuu pitkäänkin on sterilointipäätös entistä helpompi. Viime juoksun jälkeen ei ollut tällaista, itse juoksun aikana tyttö oli vain kummallinen. Katsotaan nyt mihin tuo normaali kierto sitten alkaa tasoittua. Olipa ahdistava reeni!!! Uh. Phyi!!!

Harrastuskoiran olisi siis syytä olla uros...eli eikun poikakauppaan :-)!!!

Taas se tapahtui, joten lakkaan tästä edes ihmettelemästä blogin laiskaa päivitystä samoin kuin sitä, miten voin nykyään AINA OLLA MYÖHÄSSÄ!!! Olen aina sanonut, että ihmiset olisivat ajoissa, jos vain viitsisivät lähteä ajoissa…juu'u.

Viime aikoina olen saanut nauttia runsain mitoin ihanista kasvateista, niin viestien, synttärikuvien kuin elävien koirienkin muodossa, Kiitos taas siitä!

Well, we have had some time since last update.

 We visited Nationals in Las Vegas and saw a punch of great dogs and friends once again. Great trip and I can sincerely recommend Nationals for all aussie people!!! This year I did not make any photos since all the trial were held inside (except ducks, who were in backyard with very ugly surroundings) and my skills did not allow me to take photos that would be worth taking. I took some videos though but I managed to destroy most of them while I was making more space to my video camera. The videos I have left are the kind of videos that shall some day be in my puppy adds ;-), so probably not very interesting to anyone else.

Viksu is still perfect. I know this starts to be boring to read…but she just is. We have been doing obedience and at the moment her consentration and ability to long exercises is very good. She just keeps going, she does not get too exited though, no whining, no stressing, no extra movements no bad things at all. Of course there are some mistakes in her works but those are just my badness as a handler (I have just taught her wrong, as in heeling she is too near my foot etc.)

Viksu has started her AGILITY career as well and seems to be very gifted in that too (I know boring…;-)). It is very nice and relaxing to work with a dog that does not over heat (yet …) but listens all you have to say etc. It is so shame I SUCK in agility (if possible even more than in herding). Viksu has started waves, jumps, tunnel, and some contact obstacle-trainings. Let's see what happens.

In herding we had a brake for couple of weeks but now we are back in business. The herding goal is in August, when Pia, Kennel Ardiente shall put up an ASCA trial with two judges!!! So it might be possible to get STD- titles complete this year. That's where we are heading!

Here are some obedience videos: heeling, down +recall+retrieving, jump. Here you can find photos out of our trainings with Ninni and Heljä. Pups in the photos are Intro and Simo:-)

Viksu's second heat is on now, Roni is still acting like gentleman and there is not too much fuss in the house.

Kotomaista väliin:

ASCA Nationals ja Las Vegas tuli katsastettua marraskuussa, naimisiin en päässyt vaikka siitä kovasti vihjailinkin… ;-) Jotain "aviollista tavaraa" mukaan tarttui ja toivon mukaan ne vuosien varrella sulostuttavat (koiran)kasvatustyötäni jollakin tavalla. Kuvia tänä vuonna ei siis tullut lainkaan, koska kaikki trialit oli sisätiloissa tai niin kamalilla taustoilla, että kuvilla ei olisi tehnyt mitään. Videota otin jonkin verran mutta nekin onnistuin pääsääntöisesti tuhoamaan…

Nyt useampana vuonna Finalsit katsoneena ja erinäisissä muissa paimennuskisoissa, tapahtumissa jne. kiertäneenä minun on pakko edes täällä blogissa kommentoida tämän hetkistä yleistä käsitystä aussieiden paimennuksesta.

Tuntuu uskomattomalta, että täällä meillä Suomessa voidaan tuudittautua siihen, että aussiessa ei olisi linjaeroja paimennusominaisuuksien suhteen. Erot ovat olemassa ja ne ovat päivän selvät.

Ns. työlinjoissakin on suuria eroja ominaisuuksissa ja sinä kuinka ne ilmenevät. Ei voi kuin ihmetellä erinäisiä asiantuntijakommentteja joiden mukaan kaikki mahdolliset paimenkoirat paimentavat yhtä hyvin ja ilman mitään eroja…Toivottavasti jokainen kasvattaja ja koiranomistaja on tarpeeksi älykäs myöntämään ja toteamaan onko hänen koiristaan / koirastaan paimeneksi vai ei. Kaikista EI SIIHEN OLE!!! Aussie ei pärjää bortsulle peimennusominaisuuksiltaan, mutta aussieissa on varsin toimiviakin koiria kun vain jaksaa kaivaa tarpeeksi syvältä ja katselee oikeita linjoja (toki kaikissa linjoissa voi olla tähdenlentoja, mutta ne ovat enemmän kuin harvinaisia!!!).

Huolestuttavinta on, että koko rodulle tehdään karhunpalvelus väittämällä, että kyllä nämä kaikki paimentavat ja pahimmassa tapauksessa jopa myydään koira paimeneksi ilman mitään näyttöjä moneen sukupolveen jne. Enhän minäkään myy kenellekään MaailmanVoittajaa, koska olen realisti ja tiedän ettei sellaista meidän pentulaatikosta kasva. Kaikista ei ole kaikkeen. Eikä minua haittaa, että näin on…Järki käteen ihmiset!!! (nyt pitää rauhoittua, menee taas kohta hermo ja on yö eikä voi soittaa ja vaahdota kenellekään ;-))

Turvallisempiin aiheisiin:

Uusi vuosi vaihtui rauhallisemmin kuin vuosiin. Vanhat koirat olivat hyvin tyyniä verrattuna aikaisempien vuosien vouhkaamiseen, kuolaamiseen ja syliin kapuamisiin. Ulkona mentiin vähän häntä alhaalla, mutta sisällä nukuttiin ja oltiin normaalisti (Onni tosin nukkui sängyn alla eikä sohvalla, kun katsottiin telkkaria). Viksu ei tuumannut mitään, kuten voi tuon ikäiseltä olettaakin. Katsotaan mitä tapahtuu muutaman vuoden päästä, toivottavasti ei mitään.

Vikkerin kanssa on reenailtu vaihtelevalla aktiivisuudella ja tällä hetkellä neitokainen rupeaa olemaan tottiksessa aika mukavalla tasolla pitkäkestoisen suorittamisen suhteen. V jaksaa painaa pitkää pätkää ja "läppä pysyy hyvin kiinni" kaiken aikaa.

Tässä muutamia reenipätkiä: seuraaminen, maahanmeno (ekassa kammo apu ja hidas) + nouto + luoksetulo (häiritsee ohjaajaa), hyppy (ups, pikkuisen säätöä…)

Haussa on reenitaukoa, ilmaisuja on tehty ja tehdään nyt talven aikana. Lisää kuvia ilmaisuista by Heljä.

Tässä tottiskuvia myös Ninniltä, tänkluu taas!!!

Agility on korkattu, kiitokset siitä Sarille ja Mialle ja Marjolle. Ihanaa touhua!!! Ja Viksu on siinäkin luonnollisesti erinomaisen hyvä, keskittyminen ja suorittaminen tapahtuu täysillä ja juuri niin monta kertaa kun jaksetaan pyytää. Ihme tyttö. Esteitä olemme nyt opetelleet ja nyt pitäisi Hansun alkaa keskittyä ohjaamisen saloihin, siinäpä haastetta. Kohta olisi tarjolla jolle kulle ohjattavaksi pirun hyvä koira…mennään vaan samaa latua kuin paimennuksessakin…

Viime viikolla pääsin näkemään taas pitkästä aikaa Pipsaa ja Tuulaa. Pojat Intro ja Simohan tässä tulee tavattua harva se päivä, tosin sekin on aina yhtä ilahduttavaa :-) Kuvatuksia sisaruksista TÄÄLLÄ (Pipsan kuvat ovat valitettavasti vähän epätarkkoja ja vauhtikuviin ei oikein valo riittänyt, neitokainen meni liian kovaa :-). Hienon tytyn on Tuula kasvattanut, tuollaisen ilolla myöntää kasvatikseen :-).